Avaimet kädessä!
Raapustin koukeroni viralliselle viivalle tili/kiinteistövälitystoimiston neuvotteluhuoneessa tänään iltapäivällä. Karussa neukkarissa oli seinillä luontoaiheisia julisteita nuppineuloilla kiinnitettynä. Kertonee jotain kylän koosta jossa uusi kotini sijaitsee. Käteltiin allekirjoitusten päälle ristiin ja rastiin, onniteltiin toisiamme ja luettiin elekielestä helpotusta ja intoa uuden äärellä. Päälle ryypättiin kahvit Marimekon kupeista ja natusteltiin ei-laktoosittomia karjalanpiiraita (sihteerikkö pahoitteli kuuluvasti tarjottavien laktoosisuutta mutta ei se tainnut olla ongelma kellekään muulle).
Kaupan jälkeen mentiin "kohteelle" ja käytiin sitä läpi miehen kanssa joka talossa on kasvanut. Tutusta talosta oli vaikea keksiä kerrottavaa kun kaikki tuntui itsestään selvältä. Mutta löytyihän niitä pattereita joita pitää syksyllä kopauttaa pari kertaa että ne alkaa lämmetä, ylähyllyjä joissa on tallessa väliovien alkuperäiset avaimet ja mysteeri johtoja jotka yhdistämällä siihen pimeimpäänkin kellarin nurkkaan tuli valo. Äitinsä oli nukkunut pois vuosi sitten, isä jo kolmekymmentä vuotta sitten eikä talosta ollut käyttöä kesämökkinä. Lapsillekaan ei kuulemma kelvannut kuin vanhat huonekalut. Minua harmitti että edes ne kelpasi sillä alkuperäisissä myyntikuvissa talo oli vielä pullollaan kaikenlaista mielenkiintoista... Mutta pitäähän ne muistot ottaa mukaan mummolasta, ymmärtäähän sen. Omaa sydäntä lämmitti kun mies sanoi että olivat kaikki onnellisia että minunlaiseni ihminen talosta kodin tekee, että kunnioittavasti korjaa eikä vaan revi kaikkea irti, poikki, pinoon ja kaatopaikalle. Juu ei, ei revi - varmasti - se on jämpti! Kaiken uhallakin säästän ne monen muun silmään hirveyksinä kiiltävät koivuviiluovet ja kiinteät kaapit, muka-tiikkiset verholaudat ja puiset sähköjohtojen pidikkeet. Kauneus on katsojan silmässä ja mummola mun sydämessä.
Rehellisesti sanottuna hirvittää. Vaikka kuntokartoitus kertoo tyydyttävä kuntoisesta 1958 rakennetusta rintamamiestalosta niin tietäähän sen että jotain jossain on. Ja monta kohtaa mitkä pitää jossain vaiheessa laittaa. Mutta nyt just, tähän alkuun, en aio isoja tehdä. Haluan asua talossa talven yli ja kokeilla mikä mättää, mikä toimii ja makustella mitä voisi tehdä toisin. Pinnoilla saan talosta helposti näköiseni ja tuntuiseni ja se riittää minulle ja koirille. Lämpöilmapumppu seinään keventämään kustannuksia ja roskikselle katos. Jotain pihatöitä että keväällä on tabula rasa käytössä. Sillä me päästään alkuun ihan hyvin - minä ja koti.
Ja jotta päivään olisi varmasti mahtunut jännitystä niin ostin aamulla ennen kauppoja auton. Tosta noin vaan - koeajon perusteella. Naps. Nyt on moottorikin alla ja pieni tummaakin tummansinisempi kauppakassi jolla roudata kirppislöytöjä ja koiria milloin minnekin. On tämä elämä vaan aikamoista jopa meille yleensä varovaisille vanhoillepiioille...!
Kommentit
Lähetä kommentti