Tungosta...

 Hyvät asiat tulevat ryppäissä, kolmen koplana kai useimmiten, eikö?
Tällä viikolla Vanhapiikalan ovi on käynyt kuin saluunassa ja uutta vanhaa huonekalua on tupannut ihan tungokseksi asti sisään. Pitkän "kuivan kauden" jälkeen kirppistelyssä elettiin mitä-lie hulluja päiviä ja herkkuja löytyi enemmän kun oli tarkoituskaan. Mutta aloitetaan alusta...

Maanantaina vanhempien muuttokuorman kyydissä Vanhapiikalaan matkusti työpäiväni aikana tämä kaunotar. Lahden Puutyö Oy'n koivuinen pitkäsäärinen herkku löytyi paikalliselta FB-kirpulta sopivaan hintaan juuri kun kyytikin oli sille tarjolla. Ei ole yksi tai kaksi kertaa kun joku ihanuus on pitänyt vaan jättää ostamatta kun kuljetusta ei ole järjestynyt, mutta tällä kertaa kuljetus ei ollut ongelma ja kaunokainen matkusti 75km helposti uuteen kotiin.

Pientä pintavauriota hänessä on mutta Vanhapiikalassa ei olla niin tarkkoja kun kaikki tulee kuitenkin käyttöön..! Kauneusvirheet ovat sallittuja ja jopa suotavia jossain tapauksissa. Tänään hänet pyöriteltiin aiottuun paikkaan mutta korkea kaunotar joutuu ehkä vielä kestämään liikuttelua sillä en ole ihan myyty sijoitukselle vielä. Katsotaan viikon päästä miten käy!

Tänään käväisin paikallisella kirppiksellä vapaapäiväni kunniaksi. Normaalisti kirppiksen hankalien aukioloaikojen vuoksi katselen vain kaihoten pimeitä ikkunoita kun ajan työmatkallani sen ohitse. Vapailla pyrin kirppiksellä piipahtamaan vaikka harvemmin suurempia Löytöjä sieltä olen tehnytkään. Tänään oli KAIKKI toisin..! Jo aiemmin viikolla olin saanut tekstiviestin äidiltäni jossa komeili tiikkiviiluinen senkki jonka hän oli kyseisellä kirppiksellä nähnyt. Hinta oli hieman korkeampi kuin mitä olin ajatellut maksavani moisesta, jos sellaiseen törmään, joten huokaisin tavallistakin syvempään ja annoin senkin kuvan jäädä tekstiviesti ketjuun vaille suurempia intoiluja. Olin melko vakuuttunut että senkki olisi jo mennyt kun tänään kirppikselle lähdin. Tarkoituksena minulla oli ostaa muutama vanha pariton lasilautanen viherkasvieni alle. Kotiutin ruokakaupan alesta tällä viikolla neljä viherkasvia pieneen hintaan ja huomasin kärsiväni akuutista ruukku- ja aluslautaspulasta kun hoivasin niitä. Lasilautaset mielessä siis kiersin ensin itsepalvelupuolen löytämättä mitään ostettavaa. Kirppiksen omistajan kätköistä löytyi kuitenkin minulle 5 lasilautasta jotka ostin. Olin jo lähdössä pois kun päätin kuitenkin käydä vielä vilkaisemassa josko senkki löytyisi alakerran huonekaluosastolta edelleen kodittomana. Senkki kurkisteli ujosti isompien huonekalujen takaa ja oli juuri niin sievä kuin olin kuvan perusteella päätellyt. Siisti ja sopivan kokoinen, vain hinta oli edelleen kova.

Huokailin hieman lisää senkin vuoksi ja käännyin kannoillani palatakseni yläkerrokseen kysymään mahdollisuudesta tehdä myyjälle tarjous senkistä. Portaille kävellessäni silmiini osui suuren peilin kulma. Sen umpi tikkiset kehykset olivat hienossa kunnossa ja se oli sijoitettu tauluja sisältävään suureen laatikkoon. Nostin painavan peilin ylös laatikosta ja käänsin sen. Takaa paljastui valmistajan paperinen lappu peilin tiedoilla. Ruotsalainen ja tosiaan ihan aitoa tiikkiä, ei vain viilua. Koska peilin hinta oli varsin huokea koppasin sen kainaloon ja kannoin kassalle. Kassalla sain kuulla että alakerran senkistä oli jo jätetty varsin alhainen tarjous, johon myyjä oli vastannut hinnalla, jonka alle hän ei senkkiä myy. Kauppoja ei ollut syntynyt. Kyseinen hinta oli juuri se jota olin aikonut senkistä tarjota. Varasin senkin pohtiakseni asiaa ja lupasin ilmoittaa kirppikselle päivän aikana ostanko senkin vai en - jälleen kerran kyyti sille oli muodostumassa ongelmaksi. Senkki kummitteli mielessä koko päivän kun vierailin perheemme mökillä missä vanhempani asuvat. Mietin olisiko sille tilaa, paikkaa ja onko tässä mitään järkeä kun koivuinen senkki vasta kotiutui ja etsi edelleen paikkaansa sekin..! Palasin takaisin kirppikselle iltapäivällä äitini kanssa vahvistamaan että ostan senkin ja yritän keksiä jonkun keinon saada se Vanhapiikalaan asti. Kai sillekin paikka löytyisi! Kirppiksen omistaja kertoi että lähdettyäni alkuperäisen tarjouksen tehnyt nainen oli palannut ostamaan senkkiä mutta varaukseni oli pitänyt ja nainen oli joutunut lähtemään pettyneenä. Minulla kävi siis moukan tuuri asian suhteen ja ehdin väliin ihan vahingossa..! Kerrankin oikeassa paikassa oikeaan aikaan ;)
Kiersimme äitini kanssa kirppistä uudestaan ja silmääni sattui pimeässä nurkassa ruman laatikon ja lampun alla vielä pikkuruinen puhelinpöytä. Tummapinta ja pienilaatikko. Kaivoin löytöni esiin ja se osoittautui erittäin hyväkuntoiseksi vanhaksi Askon pöydäksi. Nappasin löytöni kainaloon ja kannoin kassan kautta kotiin. Ei ollut hinnalla pilattu tämäkään löytöni.
Senkki sai kyydin kirppiksen omistajan tuttavalta alkuillasta ja nököttää nyt välitilassa yläkerrassa odottamassa paikkaansa. Peili seisoo viereistä seinää vasten. Vain pieni pöytä löysi heti paikkansa eteisestä peilin alta. Siihen se istuu täydellisesti ja kun eteisen tapetit nousevat seinille ne luovat sille melko lailla täydellisen ympäristön. Tämä remontti odottaa tekijäänsä tämän kevään aikana - tapetit ovat jo valmiina...!

Mutta tällaisen ruuhkan sai aikaan yksi onnistunut reissu kirppikselle. Tai kaksi, oikeastaan. Aikamoista <3