Aarteita omasta kaapista
Kolusin Vanhapiikalan astiakaappia ja yritin löytää kantta rasiaan kun käteeni sattui viime kesältä löytö kirppikseltä. Vanha sinivalkoinen tarjoilulautanen, jonka ostin puhtaasti koska sen hinta ei päätä huimannut ja koska siinä oli joitain kiinnostavaa. Lasitus oli heikkolaatuinen, sininen väri "vuotanut", arpia ja tummentumia mutta silti charmantti tapaus. Kurkkasin lautasen taa ja se oli leimattu mutta en tutkinut leimaa sen enempää kun huomasin sen viittaavan Englantiin - englantilainen posliini on yleensä laadukasta joten pari euroa ja lautanen sujahti kirppiskassiini.
Tänään lautanen sattui käteeni ensimmäistä kertaa sitten joulun jolloin se oli mukana kattauksessa. Kurkistin tarkemmin leimaa lautasen takana ja se vaikutti vanhalta. Sama tunne hiipi vatsan pohjaan kun lautasta ostaessani - tässä on jotain kiinnostavaa... Nopea googlaus osoitti että niinhän tässä on! Kyseessä on New Wharf Potteryn Astoria-sarjan tarjoilulautanen joka leiman mukaan on valmistettu 1891-1894 välisenä aikana.
No vitsin pimpulat..!
Lautanen on 32cm x 23cm eli varsin käyttökelpoisen kokoinen eikä minua haittaa lainkaan sen pienet, iän tuomat, kauneusvirheet. Osa lasituksen röpöistä on sitäpaitsi valmistuksessa syntyneitä. On huikeaa ajatella että lautanen on ollut käytössä jo melkein 125 vuotta..! Mitä lie nähnyt elämänsä aikana ja missä? Osaisipa se puhua.
Tässä kun pähkäilen löytöäni ymmärrän että vaikka jotain ehkä tiedänkin vanhoista esineistä, ovat kaikki parhaat Löytöni olleet sokko-ostoksia joiden mukaan ottaminen on perustunut puhtaasti tunteeseen vatsanpohjassa, hytinään, viboihin, intuitioon. Taidan kirjoittaa aiheesta myöhemmin ja kuvata muutaman esineen, Löydö, joiden tausta ja alkuperä oli ostohetkellä mysteeri ja merkityksetön mutta joiden taustalta paljastuikin jotain jännittävää...
Entäs te? Millä perusteilla te teette Löytöjä? Tarkasti etsien tiettyjä tuotteita vai intuition johdattelemana kuten minä? Kertokaa :)
Tänään lautanen sattui käteeni ensimmäistä kertaa sitten joulun jolloin se oli mukana kattauksessa. Kurkistin tarkemmin leimaa lautasen takana ja se vaikutti vanhalta. Sama tunne hiipi vatsan pohjaan kun lautasta ostaessani - tässä on jotain kiinnostavaa... Nopea googlaus osoitti että niinhän tässä on! Kyseessä on New Wharf Potteryn Astoria-sarjan tarjoilulautanen joka leiman mukaan on valmistettu 1891-1894 välisenä aikana.
Lautanen on 32cm x 23cm eli varsin käyttökelpoisen kokoinen eikä minua haittaa lainkaan sen pienet, iän tuomat, kauneusvirheet. Osa lasituksen röpöistä on sitäpaitsi valmistuksessa syntyneitä. On huikeaa ajatella että lautanen on ollut käytössä jo melkein 125 vuotta..! Mitä lie nähnyt elämänsä aikana ja missä? Osaisipa se puhua.
Tässä kun pähkäilen löytöäni ymmärrän että vaikka jotain ehkä tiedänkin vanhoista esineistä, ovat kaikki parhaat Löytöni olleet sokko-ostoksia joiden mukaan ottaminen on perustunut puhtaasti tunteeseen vatsanpohjassa, hytinään, viboihin, intuitioon. Taidan kirjoittaa aiheesta myöhemmin ja kuvata muutaman esineen, Löydö, joiden tausta ja alkuperä oli ostohetkellä mysteeri ja merkityksetön mutta joiden taustalta paljastuikin jotain jännittävää...
Entäs te? Millä perusteilla te teette Löytöjä? Tarkasti etsien tiettyjä tuotteita vai intuition johdattelemana kuten minä? Kertokaa :)
Kommentit
Lähetä kommentti