Vielä kaksi yötä...

Ilta on hämärtynyt työpäivän päätteeksi. Parvekkeen avonaisesta ovesta kantautuu itä-suomalaisen kaupungin keskustan lauantai-illan äänet. Kikattavia teinejä, autostereoiden basson jytke, kiihdyttävä mopo. Välillä yksinäinen lokki manaa kylmenevää yötä. Sisällä on pimeää - minulla palaa aina vain yksi lamppu siinä huoneessa jossa olen, muuten 65 neliötäni vuokra-asuntoa ovat pimeenä. Hiilijalanjäljen pienennystä tai sitten erityisherkät silmäni saavat minut lämpsimään valot pois, en ole varma kummasta on kyse. Koirat nukkuvat tahoillaan broileria massuissa ja väsyneenä kesän viimeisestä uintireissusta joelle. Itse en uskaltanut enää edes liottaa särkeviä jalkojani joessa, sen verran kylmää vesi jo on, mutta sinne ne molemmat meni pikkukaloja jahtaamaan. Kukahan kertoisi whippetille että ne on kylmän arkoja koiria jotka ei tykkää kastua..? Sekarotuinen pappakoira sentään arasteli hieman kylmää vettä mutta pulahti sekin useamman uintireissun kuitenkin. Ihme tyyppejä mutta niin kovin rakkaita!
Huomenna on tarkoitus lähteä katsomaan autoa minulle. Minulle! Kortin hankkimisen jälkeen en ole ajanut autoa kun muutaman kerran kolmen vuoden aikana. Jos poliisit tietäisivät suunnitelmastani ne eivät edes antaisi minun ostaa autoa, saati ajaa sitä..! Mutta nyt on pakko hankkia auto ja hypätä rattiin. Ei voi enää perääntyä. Ostan nimittäin talon maanantaina 70km päästä työpaikasta. Ja minä EN aio hiihtää töihin parin kuukauden päästä kun odottamani talvi saapuu... Enemmän kuin se että minä vihdoin löysin itselleni talon ja olen ihan aikuisten oikeesti ostamassa sitä, minua hirvittää tämä auto asia ja ajaminen. Jotenkin tuntuu väärälle. Eikös minun pitäisi olla sairaana huolesta talon suhteen ja siitä kuinka minä pärjään omakotitalossa yksin? Sen sijaan minä nään painajaisia autoilusta. Kai siihen harjaantuu taas..? Tie on pitkä ja melko suora, pimeäkin nyt syksyllä mutta lumi valaiskoon tieni talvella.
Mutta talo on siis löytynyt 12 vuoden enemmän ja vähemmän aktiivisen etsinnän jälkeen. Esittelen sen teille maanantain jälkeen kun kaupat on tehty ja avaimet on minulla kädessä. Meilläkin on vielä tutustuminen ihan kesken, talolla ja minulla, eivätkä koiratkaan ole vielä päässeet siellä käymään... mutta kohta. Enää kaksi yötä...!