Tervemenoa 2016 ja tervetuloa 2017...

 Vuosi vaihtui Vanhapiikalassa rauhallisesti. Ainut humalassa toikkaroinut oli Amos-whippet jonka herkkä psyyke ei kerta kaikkiaan kestä rakettien räiskettä ja paukkumista ilman tukevaa rauhoitusta. Huru-ukkona toikkarointia pitää tietenkin valvoa ja karvainen isoveli pitää turvassa varsin estottomalta velipojalta joka yritti pitkän yön tehdä varsin läheistä tuttavuutta yhteistyö haluttoman isoveikan kanssa... Taisin nukahtaa vihdoin joskus ennen klo 6 aamulla. Kun puhelin soi kymmenen jälkeen halusin vain kaivautua syvemmälle peittojen, tyynyjen ja reporankana rötköttävien koirien joukkoon ja jättää vastaamatta. Itsepintainen puhelin ei kuitenkaan luovuttanut ja lopulta vääntäydyin vastaamaan. Äitini soitti ja halusi varmistaa etukäteen sovitulle kahvitukselle aikataulua - argh! Kummivanhempani olivat vierailulla Helsingistä ja heidän toiveissaan oli päästä ensimmäistä kertaa tupatarkastukselle Vanhapiikalaan. Missä lie mielenhäiriössä olinkaan luvannut käynnin juuri tälle päivälle kun tiedossa oli ette yöllä en juuri nukuttua saisi. Ei auttanut kuin kömpiä kylmään aamuun peiton alta, laittaa kahvi tulille ja villasukat ja tohvelit jalkaan ja suunnata kellariin suihkuun. Onneksi saunoin edellisenä iltapäivänä ja saunalla oli vielä muutama extra-aste lämmintä. Normi aamuina saunalla on rapsakka +15C lämmintä joten aamusuihkut ovat melkoisen nopeata puuhaa. Olisihan siellä patteri jota kääntää isommalle mutta pihi vanhapiika ajattelee että se on se hetki vaan kun pitää kärsiä kun säästää energiakuluissa kuitenkin pitkän pennin... Njaa...!
Suihkun jälkeen jäi aikaa koirien pihalla ulkoiluun (huru-ukkoa ei sopinut viedä sen pidemmälle liukastelemaan...) ja kämpän pikasiivoukseen. Olin vielä kyynerspäitä myöten tiskivedessä kun ovi kävi ja pirteät vieraat saapuivat tuomisineen. Suklaata, pullaa, liekin värisiä ruusuja ja muutama Villeroy & Bochin jouluinen herkku (keräilykohde) olivat odottamaton bonus. Istuimme iltapäivää kahvin merkeissä ja jutustelimme mukavia. Kummitätini on aina ollut taiteellinen sielu, keräilijä ja vintage-henkinen joten hänelle katseltavaa riitti Vanhapiikalan kokoelmissa. Kummitätini lahjat ovat usein vanhaa, keräiltävää ja kaunista. Tupaantuliaislahjaksi hän lähetti minulle vanhoja värillisiä kotimaisia juomalaseja ja 20-vuotislahjaksi saamani teräs tarjotin teak-kannattimilla on edelleen viikottain käytössä. Hyvä lahjanantaja! Siinä on tavoitetta minullekin kun viisi kummilastani kasvavat! Uusia remonttisuunnitelmia ja pihanraivausta suunniteltiin ja keittiön värejä arvioitiin. Taisipa kummisetä ohessa ilmoittautua talkoolaiseksi kesän pihan myllerykseenkin. Liian pian oli aika hyvästellä mutta ei ennen kuin sovimme että kesällä viimeistään uudestaan.
Nyt istun hiljaisessa talossa joka tuoksuu puhtaalle pyykille ja syön joulun viimeisiä lakuja. Vuoden ensimmäinen päivä on kääntynyt iltaan ja ensimmäinen kokonainen vuoteni Vanhapiikalassa on alkanut mukavasti. Lisää tätä. ja paljon, kiitos!